Sisäinen äänemme.
Hssss... Kun pienenä opimme, että joku muu tietää paremmin, koska ohjaa meitä kuuntelemaan mieluummin jonkun muun, (eli itsensä) kuin oman itsemme sisäistä viisautta, (ihan kuin muka kaikki tulisi itsemme ulkopuolelta) opimme sekä sammuttamaan oman sisäisen äänemme, jota nimenomaan tulisi oppia kuuntelemaan, sekä opimme etsimään onnellisuutta ja tyytyväisyyttä nimenomaan ulkopuoleltamme, loputtomasti etsien, sillä sitä joka tapauksessa pyrimme löytämään. Onnellisuuden tunnetta. Askeleittain. Ihmisaskeleet pyrkivät aina kohti parempaa. Itkemme, koska haluamme ruokaa. Ilmaisemme itseämme, koska haluamme kuivat pöksyt, kiukkuamme, koska haluamme leikkiä, kunnes kiroilemme, koska haluamme nopeammin liikkuvan autojonon ruuhkassa, jne jne. Ulkopuolellamme tyytyväisyyden lähde ei kuitenkaan koskaan aidosti sijaitse, sillä aito onnellisuus on sisäsyntyistä, oman sisimmän äänen kuuntelemista, synkroniaa. Viisaus kohti onnellisuutta on meissä kaikissa sisällä, ei ulkopuolella. Olisi parasta op