Tekstit

Sisäinen äänemme.

Kuva
Hssss...  Kun pienenä opimme, että joku muu tietää paremmin, koska ohjaa meitä kuuntelemaan mieluummin jonkun muun, (eli itsensä) kuin oman itsemme sisäistä viisautta, (ihan kuin muka kaikki tulisi itsemme ulkopuolelta) opimme sekä sammuttamaan oman sisäisen äänemme, jota nimenomaan tulisi oppia kuuntelemaan, sekä opimme etsimään onnellisuutta ja tyytyväisyyttä nimenomaan ulkopuoleltamme, loputtomasti etsien, sillä sitä joka tapauksessa pyrimme löytämään. Onnellisuuden tunnetta. Askeleittain. Ihmisaskeleet pyrkivät aina kohti parempaa. Itkemme, koska haluamme ruokaa. Ilmaisemme itseämme, koska haluamme kuivat pöksyt, kiukkuamme, koska haluamme leikkiä, kunnes kiroilemme, koska haluamme nopeammin liikkuvan autojonon ruuhkassa, jne jne.  Ulkopuolellamme tyytyväisyyden lähde ei kuitenkaan koskaan aidosti sijaitse, sillä aito onnellisuus on sisäsyntyistä, oman sisimmän äänen kuuntelemista, synkroniaa. Viisaus kohti onnellisuutta on meissä kaikissa sisällä, ei ulkopuolella. Olisi parasta op

Samalla viivalla oleminen ja yhdenvertaisuus tärkeää koulussa ja kasvatuksessa? Vai omalla viivalla oleminen ja yksilöllisyys?

Kuva
  Mielestäni jokaisella on oikeus olla siellä omalla viivallaan, eikä pitäisi olla edes tarvetta pyrkiä samalle viivalle kuin muut (eli siihen samaan ahtaaseen muottiin). Ja ellei sinne pääse, annetaan vielä numero, joka kertoo, että olet huonompi kuin pitäisi olla (täydellisyyteen tähtäämisen malli; uuvuttava, mahdoton ja riittämättömyyden tunnetta aiheuttava) ja numeron hankinta aiheuttaa väkisinkin kilpailuasetelman lapselle. (parempi/huonompi) "Olen huonompi matikassa kuin sinä, koska sain vitosen". Entä jos et ole? Entä jos, "Olen enemmän kiinnostunut nyt jostain muusta kuin matikasta, mutta voin oppia sitä kyllä myöhemminkin, ja kaiken lisäksi helposti, jos se alkaa minua kiinnostaa, sillä voin oppia lisää vaikka vielä ihan aikuisenakin?" Ooohh... 😱 Eikö olekaan niin, että kun koulussa en osannut historiaa, en opi sitä millään nytkään, vaikka haluaisin, koska olenhan siinä huono?  Voisiko sen sijaan olla mahdollisuus pyrkiä sille omalle seuraavalle viivalle s

Rakkauden etsiminen vääristä paikoista

Kuva
Moni etsii rakkautta saadakseen sitä toiselta ihmiseltä. Kunpa olisi joku, joka rakastaisi minua. Etsiminen tuottaa usein myös vaihtelevanlaisia onnistumisia. Harvemmin edes huomaamme, että löysimme tyypin, joka vastaa omia uskomuksiamme ja vastaa omaa käsitystä omasta rakastettavuudestamme. Siinä sitä sitten ollaan ja eroamisesta on edelleen enemmän negatiivisia ja epäonnistumisen tunteita tarjolla, kuin sen hyväksymistä elämänpolkuna ja ajatuksia yhdestä ohjaavasta askeleesta elämässä eteenpäin ja hyvänä sellaisena aikanaan, kunnes on hetki astua eteenpäin, rakkaudella kummankin.  Rakkauden etsiminen toiselta ihmiseltä on kuitenkin vähän sama asia, kuin etsisi peilistä kuvan alkuperää. Kun ymmärrämme, että realistiseksi kutsumamme maailma, eli 3d maailmamme saa alkunsa aina meistä itsestämme ja on vain ajatustemme lopputulema ja sekin onnekkaasti alati muuttuva, ymmärrämme, ettei sitä rakkautta voi siellä olla, ennen kuin se on meissä itsessämme. Ensin pitää olla itsellä ajatus siitä

Erilainen ego.

Kuva
Ego käsitteitä voi olla yhtä monta kuin egon omistajaakin. Moni kuitenkin omaksuu käsitteen, jonka joku toinen on jo määritellyt valmiiksi. Itse haluan tuoda esille hieman erilaisen ego käsityksen, kuin tavallisesti on tuotu.  Helposti syytämme egoa kun hommat ei ihan suju, kuten olisimme toivoneet. Sen avulla voi vähän luopuakin vastuusta saada sitä, mitä haluaa, sillä se voi olla hankalaa ilman synkronistista yhteistyötä. "En taida oikeasti haluta sitä, egoni vain tässä tekee temppujaan ja saa minut luulemaan, että sitä ja tätä muka haluaisin tai iso egoni vain saa minut toimimaan noin tai haluamaan materialistista elämää henkisen sijaan." Pah, kun löydät synkronian, löydät yhteistyökumppanin egollesi. Eikä sitä tarvitse vähätellä, vaan saat aikaiseksi riemujuhlat sen kunniaksi. Sitäpaitsi, materialistinenkin halu on alkujaan henkistä.  Entä, jos syy ei siis toimimattomiin ajatuksiin ja toimintamalleihin olekaan oikeastaan egossa, vaan siinä, että egomme ei emme ole linjass

Todellisuus on kohdattava, vai onko?

Kuva
  Luonko itse elämäni vai kohtaanko todellisuuden?  Sehän on valintakysymys. Tavallaan. Luot kyllä elämäsi joka tapauksessa, mutta voit osallistua joko tietoisesti luomiseen tai luot tietämättä miten se tapahtuu ja voit ihmetellä miksi eteesi tulee sitä sun tätä, keksien sille syitä vaikka kuinka. Toki elämme yhteisessä maailmassa, jossa on tarjolla kaikkea, mutta itse valitset mitä elämäsi lautaselle aiot mättää. Ei kaikkea tarvitse ottaa. Eikä muiden tarvitse antaa mätätä lautasellesi mitä sattuu. Enkä tarkoita, että meillä ei olisi yhteisiäkin asioita, mutta oma elämäsi voi olla todellakin sinun näköisesi ja juuri sen takia, että itse valitset siihen asiat. Joka tapauksessa kaikista asioista muodostat itse oman kokemuksesi, yhteisistäkin. Eikä sen ole pakko olla samanlainen kuin muiden.  Henkisesti heräämisen ohessa usein alkaa jossain kohtaa myös herääminen siihen, mikä meidän voimamme oikeastaan on. Se on valtavan suuri ja jotta se saadaan valjastettua, tarvitsee se opettelua ja h

Kivien lempeät energiat.

Kuva
Elokuvasta Pirates of the Caribbean suosikkikohtaukseni on, kun Jack Sparrow kysyy Tia Dalmalta auttaako tämän antama purkillinen maata häntä selviytymään tilanteestaan ja Tia Dalma pyytää antamaan sen sitten takaisin, ellei Jack luota siihen. Jack kuitenkin kieltäytyy ja Tia Dalma vastaa hänelle, että siinä tapauksessa se sitten auttaa. Sama pätee oikeastaan kaikkeen. Sama pätee myös kiviin. Jos haluat kokeilla niiden toimivuutta, voi olla ettet halua kivistä enää luopua. Ei luopunut Jack Sparrow purkillisesta multaakaan. Kivet, ihan kuten kaikki muukin materia, on aluperältään energiaa. Materia on saanut alkunsa energiasta. Miksi siis jättää hyödyntämättä energia, jos siitä on apua. Apu kannattaa aina ottaa vastaan sieltä mistä sen saa, kun sitä kaivataan.  Mikä kivi sitten mihinkin tarpeeseen? Perehdytään hieman muutaman kiven energioihin. Lisää kivistä ja niiden energioista löytyy niitä käsittelevistä kirjoista, sekä internetin ihmeellisestä maailmasta. Otetaan kuitenkin ihan pieni

Vastustelen.

Kuva
Mitä enemmän vastustelen, sitä enemmän väsähdän. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Mitä on vastustelu? Miksi sitä on?  Kuinka siitä pääsee eroon? Ja miksi siitä pitäisi päästä eroon?  Vastustelu väsyttää, sillä se vie voimia ja elämästä tulee sinnittelyä ja selviämistä vaativa suoritus.  Vastustelu hidastaa saamasta elämässä niitä kokemuksia, joita haluaa kokea. Yleisen luulon mukaan, vastustelemalla elämä olisi mahdollisimman turvallista. Tämä on kuitenkin universaalien lakien vastaista. Kvanttiajattelu on tuomassa suurempia oivalluksia tietoisuuteemme, jotka tuovat helpotusta jokaisen meikäläisen elämään. Se tieto vain pitää suostua ottamaan vastaan. Vastustelematta. Anna sille mahdollisuus.  Vastustelua on mm. epäilykset, pelot, epäluottamus elämää kohtaan, epätoivoinen hallinnan tarve, keskittyminen ei haluttuun, piilotetut henkiset kivut, takertuminen aikaisempiin huonosti menneisiin kokemuksiin, negatiivinen mieliala, pessimistinen asenne, letkautukset jotka peittelevät huumoriin sy