Sisäinen äänemme.

Hssss... 

Kun pienenä opimme, että joku muu tietää paremmin, koska ohjaa meitä kuuntelemaan mieluummin jonkun muun, (eli itsensä) kuin oman itsemme sisäistä viisautta, (ihan kuin muka kaikki tulisi itsemme ulkopuolelta) opimme sekä sammuttamaan oman sisäisen äänemme, jota nimenomaan tulisi oppia kuuntelemaan, sekä opimme etsimään onnellisuutta ja tyytyväisyyttä nimenomaan ulkopuoleltamme, loputtomasti etsien, sillä sitä joka tapauksessa pyrimme löytämään. Onnellisuuden tunnetta. Askeleittain. Ihmisaskeleet pyrkivät aina kohti parempaa. Itkemme, koska haluamme ruokaa. Ilmaisemme itseämme, koska haluamme kuivat pöksyt, kiukkuamme, koska haluamme leikkiä, kunnes kiroilemme, koska haluamme nopeammin liikkuvan autojonon ruuhkassa, jne jne. 

Ulkopuolellamme tyytyväisyyden lähde ei kuitenkaan koskaan aidosti sijaitse, sillä aito onnellisuus on sisäsyntyistä, oman sisimmän äänen kuuntelemista, synkroniaa. Viisaus kohti onnellisuutta on meissä kaikissa sisällä, ei ulkopuolella. Olisi parasta opettaa jo pienestä asti kunnioittamaan tuota kunkin omaa sisäistä viisautta eikä sokeasti toisten viisauden kumartamista ja oman sisäisen äänen hiljentämistä. Kun sammutamme sisäisen äänemme, joka on tärkein ytimemme koko elämämme ajan, on vähän sama kuin yrittäisimme saada autoa liikkeelle ilman moottorin toimintaa, onnistuu varmasti jotenkin, mutta raskasta sekä turhan hankalaa, eikä oikein mitään ideaa loppujen lopuksi. On asioita, joita meidän on viisainta tehdä ja olla tekemättä, mutta omaa sisäistä ääntä ei saa opettaa olemaan kuuntelematta puhumattakaan sen hiljentämisestä. Se, jos mikä on teeskentelyn ja oman itsen nujertamisen opettamista, joka johtaa syvästi epätyydyttävään elämään. 

Tiedämme hyvin nopeasti mitä haluamme ja mitä emme halua ja vaikka joskus joudummekin vielä tekemään asioita, joita emme tarpeellisiksi koe, on syytä kunnioittaa sitä sisäistä ääntä, joka kertoo enemmän kuin kukaan muu. On todellakin asioita, joita on hyvä opettaa, eikä jättää lasta oman onnensa nojaan, mutta aina kunnioittaen lapsen sisäisen viisauden alkulähdettä, joka sijaitsee hänen sisällään. Lapselle on hyvä antaa valinnan mahdollisuuksia, mutta vain hänen oman kykynsä ja ymmärryksensä mukaan, muutoin kyseessä on vähintäänkin henkinen heitteillejättö. On hyvä saada tuntea olonsa huolehdituksi ja välitetyksi, kunnioittaen sekä tunnetiloja, jotka ovat meille kaikille mitä parhain opas, että kunnioittaen lapsen halua tehdä itse valintoja, muistaen että se on asteittain karttuva taito. Siinä on opettelemista kaikille, jotka on opetettu hiljentämään oma sisin niin, ettei tahdo enää kuulla juuri mitään, mutta kukaan sitä ei kuitenkaan lopulta koskaan pysty olemaan huomioimatta, sillä sisin olotila kuitenkin sen kertoo. Ja kun lapsilla sisäinen ääni on luonnostaan kova, kuten olla pitää, silloin se toimii kuten toimia pitää. Mitä loitommalla omasta viisaudesta ja tasapainosta, sitä suurempi meteli.

Mieluusti opetamme sillä perusteella, että olemme olleet täällä kauemmin ja olemme oppineet jo paljon elämän hankaluuksista. Vaikka tarkoitus onkin hyvä, se ei pysty ilman parempaa ymmärrystä toimimaan eduksi. Unohdamme, että lapset ovat tuoreempia siirtymään ihmiselämään ja näin ollen viisaampia sisäisessä viisaudessaan. Älkäämme sammuttako sitä syvää viisautta, vanhan elämän näkemyksemme jalkoihin. Opettakaamme mieluummin vastuullisesti sen oman viisautemme kuuntelemisen taitoa. Unohtuu myös usein se, että lapset yrittävät opettaa aikuisia ja heidän soisi siinä suurenevissa määrin onnistua. 

On hyvä myös muistaa, että rakkaus sisältää luottavan ajatuksen kyvyistä, ei murehtimista pärjäämättömyydestä elämän karikoissa.

💖  Maarit