Kumpi parempi, vai molemmat yhdessä.


Vastakkainasettelujen ja toisen mitätöimiseen tarpeen sijasta, voisimme tehdä erittäin hedelmällistä yhteistyötä sekä lääkäreiden, lääkehoitojen, luontaishoitojen ja luontaishoitajien sekä kaikkien saatavilla olevien keinojen kanssa, ovat ne mitä tahansa. Jokaisen on joka tapauksessa löydettävä itselleen sopiva, sillä jokainen meistä on yksilö ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä ollenkaan pysty auttamaan toista.

Olisi tietysti upeaa, jos saisimme vaikka kaikki lääkärit ymmärtämään ihmisen olevan niin paljon suurempi kokonaisuus, kuin vain fyysinen keho, mutta siihen voi olla kyllä vielä matkaa, vaikka onkin jo maita missä tämä on jo suuremminkin lääkärien osaamista. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla esteenä täydelle paranemisellesi tai kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnillesi. Kun emme aseta kaikkia panoksia yhden kortin varaan, varsinkaan kenenkään muun korttien, voimme saada tarvitsemamme laajemmasta piiristä.

Ennen lääkäreiden laaja-alaisempaa kyvykkyyttä tarkastella ihmistä energiapohjalta ja sen jälkeenkin, on ymmärrettävä myös se, ettei kukaan toinen ihminen, on se lääkäri tai luontaishoitaja, naapuri tai edes ystävä, voi tietää mikä sinun sisimmässäsi on energioidesi epätasapainon aiheuttaja. Joudut joka tapauksessa ottamaan itse vastuun sen löytymisestä. Se vaatii itsensä kohtaamista raa'asti, vaikka voi olla pelottavaa ja epämieluisaakin. 

Näin ollen voimme ottaa ilolla ja kiitollisena vastaan sen osan, mitä lääkäri on kykenevä tekemään auttamiseksesi, mutta samalla pitää muistaa ja ymmärtää, että hoidettua tuli vasta oiretta. Oma työsi alkaa siitä eteenpäin. Jos jätät huomiotta itse aiheuttajan, olet kohta uudelleen apua hakemassa. Jos mikään ei muutu itsessäsi, saat oireen uudelleen joko uusivana tai samankaltaisena, jotta huomaisit, että itsessäsi joku ei ole kohdillaan ja sen tulee muuttua. Sillä oire on aina merkki jostain epätasapainosta. Se on viestin tuoja ja indikaattori. Sitä, mistä se tuli kertomaan, ei voi muuttaa kukaan muu kuin oma itse.

Sen sijaan että ärsyynnymme siitä, että lääkärit eivät saa meitä kokonaan kuntoon, (mikä tarkoittaisi vastuun siirtämisen ihanuutta) ottakaamme ilolla apu vastaan, mutta aloittakaamme oma työmme siitä eteenpäin.

Lääkärin tehtävä on kyllä auttaa sinua oireissasi, mutta sinun tehtäväsi on hoitaa oireiden aiheuttaja itsessäsi, sitä vastuuta ei vaan voi valitettavasti paeta tai pitää olla valmis hoitamaan oiretta oireen jälkeen ja tuppaavat kasvamaan isommiksi ja pahemmiksi. Ihmisellä on tapana usein mielellään syyttää muita, ellei lääkäriä niin ainakin ikääntymistä. Kunhan syyn saa pois itsestä, voi kulkea hyvillä mielin.

Jos ikä selittäisi vaivamme, pitäisi kai meillä kaikilla niitä olla tietyissä ikävuosissamme. Seuraavaksi syy onkin tuurissa, ellei ikää pysty syyttämään. Mikä sitten aiheuttaa jollekin tuurin ja jollekin ei. Väärien tähtien alla syntyminen varmaan, kun kaikki synnyimme samojen tähtien alla. Kyllä se ns. tuuri ihan omissa energioissamme ja käsissämme on ja siksi olisikin tärkeää oppia, kuinka tätä elämän peliä olisi tarkoitus pelata. Enkä väitä etteikö suunnitelmaa olisikin jo osittain tehty ennen kehoomme syntymistä. Ihan niin pientä elämämme ei ole, että se ylettyisi vain syntymästä kuolemaan. Syitä voi vaivoihin etsiä vaikka kuinka paljon, ja törmätä aina siihen, ettei syyllistä löydy lopulta mistään ulkopuoleltamme, mutta yhtäkään vaivaa se ei paranna. 

En tarkoita sitä, että kaikki vastoinkäymisemme ja epäoikeudenmukaisuudet elämässä olisi mukavia ja ne eivät saisi harmittaa tai että vähättelisin kenenkään ikäviä kokemuksia, tai omianikaan. En suinkaan, myötätunto on hyvinkin tärkeä tunteemme, joka kertoo meidän olevan rakkaus pohjaisia ajattelijoita. Lempeydellä hoidamme sekä itseämme, että toisiamme aina parhaiten. Joskus tarvitaan pyllylle potkimistakin, mutta sekin tulee tehdä rakkaudesta ja rakkaudella. Siltikään vastuuta omasta hyvinvoinnista ei saa ulkoistaa. Ainakaan sillä ei saa mitään pysyvämpää aikaiseksi. 

Ei, elämä ei aina ole tasapuolista, mutta ei sen kuulukaan, sillä robottimaista ja tyhjää elämä olisi, jos kaikilla kaikki olisi kokoajan samoin päin. Kaikella on myös oma tarkoituksensa, ikävilläkin asioilla, eivätkä ne tarkoita sitä, että ne ovat pahaa karmaa edellisestä elämästä tai ettei niillä olisi muuta tarkoitusta kuin ihmisen pahuus. Elämä on iso asia ja siinä on paljon ymmärtämistä. 

Jokainen meistä on arvokas ja jokainen tekee parhaansa aina sen hetken ymmärryksensä mukaan. Elämä on etenevää ja edetkäämme yhdessä toisiamme tukien, riitelemättä. 

💖Maarit 



 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Samalla viivalla oleminen ja yhdenvertaisuus tärkeää koulussa ja kasvatuksessa? Vai omalla viivalla oleminen ja yksilöllisyys?

Välittäisinkö vähän itsestänikin, vai rakastaisinko oikein kunnolla?