Merituulen viestit

Moni etsii rakkautta saadakseen sitä toiselta ihmiseltä. Kunpa olisi joku, joka rakastaisi minua. Etsiminen tuottaa usein myös vaihtelevanlaisia onnistumisia. Harvemmin edes huomaamme, että löysimme tyypin, joka vastaa omia uskomuksiamme ja vastaa omaa käsitystä omasta rakastettavuudestamme. Siinä sitä sitten ollaan ja eroamisesta on edelleen enemmän negatiivisia ja epäonnistumisen tunteita tarjolla, kuin sen hyväksymistä elämänpolkuna ja ajatuksia yhdestä ohjaavasta askeleesta elämässä eteenpäin ja hyvänä sellaisena aikanaan, kunnes on hetki astua eteenpäin, rakkaudella kummankin.  Rakkauden etsiminen toiselta ihmiseltä on kuitenkin vähän sama asia, kuin etsisi peilistä kuvan alkuperää. Kun ymmärrämme, että realistiseksi kutsumamme maailma, eli 3d maailmamme saa alkunsa aina meistä itsestämme ja on vain ajatustemme lopputulema ja sekin onnekkaasti alati muuttuva, ymmärrämme, ettei sitä rakkautta voi siellä olla, ennen kuin se on meissä itsessämme. Ensin pitää olla itsellä ajatus siitä

Ego käsitteitä voi olla yhtä monta kuin egon omistajaakin. Moni kuitenkin omaksuu käsitteen, jonka joku toinen on jo määritellyt valmiiksi. Itse haluan tuoda esille hieman erilaisen ego käsityksen, kuin tavallisesti on tuotu.  Helposti syytämme egoa kun hommat ei ihan suju, kuten olisimme toivoneet. Sen avulla voi vähän luopuakin vastuusta saada sitä, mitä haluaa, sillä se voi olla hankalaa ilman synkronistista yhteistyötä. "En taida oikeasti haluta sitä, egoni vain tässä tekee temppujaan ja saa minut luulemaan, että sitä ja tätä muka haluaisin tai iso egoni vain saa minut toimimaan noin tai haluamaan materialistista elämää henkisen sijaan." Pah, kun löydät synkronian, löydät yhteistyökumppanin egollesi. Eikä sitä tarvitse vähätellä, vaan saat aikaiseksi riemujuhlat sen kunniaksi. Sitäpaitsi, materialistinenkin halu on alkujaan henkistä.  Entä, jos syy ei siis toimimattomiin ajatuksiin ja toimintamalleihin olekaan oikeastaan egossa, vaan siinä, että egomme ei emme ole linjass

  Luonko itse elämäni vai kohtaanko todellisuuden?  Sehän on valintakysymys. Tavallaan. Luot kyllä elämäsi joka tapauksessa, mutta voit osallistua joko tietoisesti luomiseen tai luot tietämättä miten se tapahtuu ja voit ihmetellä miksi eteesi tulee sitä sun tätä, keksien sille syitä vaikka kuinka. Toki elämme yhteisessä maailmassa, jossa on tarjolla kaikkea, mutta itse valitset mitä elämäsi lautaselle aiot mättää. Ei kaikkea tarvitse ottaa. Eikä muiden tarvitse antaa mätätä lautasellesi mitä sattuu. Enkä tarkoita, että meillä ei olisi yhteisiäkin asioita, mutta oma elämäsi voi olla todellakin sinun näköisesi ja juuri sen takia, että itse valitset siihen asiat. Joka tapauksessa kaikista asioista muodostat itse oman kokemuksesi, yhteisistäkin. Eikä sen ole pakko olla samanlainen kuin muiden.  Henkisesti heräämisen ohessa usein alkaa jossain kohtaa myös herääminen siihen, mikä meidän voimamme oikeastaan on. Se on valtavan suuri ja jotta se saadaan valjastettua, tarvitsee se opettelua ja h

Elokuvasta Pirates of the Caribbean suosikkikohtaukseni on, kun Jack Sparrow kysyy Tia Dalmalta auttaako tämän antama purkillinen maata häntä selviytymään tilanteestaan ja Tia Dalma pyytää antamaan sen sitten takaisin, ellei Jack luota siihen. Jack kuitenkin kieltäytyy ja Tia Dalma vastaa hänelle, että siinä tapauksessa se sitten auttaa. Sama pätee oikeastaan kaikkeen. Sama pätee myös kiviin. Jos haluat kokeilla niiden toimivuutta, voi olla ettet halua kivistä enää luopua. Ei luopunut Jack Sparrow purkillisesta multaakaan. Kivet, ihan kuten kaikki muukin materia, on aluperältään energiaa. Materia on saanut alkunsa energiasta. Miksi siis jättää hyödyntämättä energia, jos siitä on apua. Apu kannattaa aina ottaa vastaan sieltä mistä sen saa, kun sitä kaivataan.  Mikä kivi sitten mihinkin tarpeeseen? Perehdytään hieman muutaman kiven energioihin. Lisää kivistä ja niiden energioista löytyy niitä käsittelevistä kirjoista, sekä internetin ihmeellisestä maailmasta. Otetaan kuitenkin ihan pieni