Todellisuus on kohdattava, vai onko?

 


Luonko itse elämäni vai kohtaanko todellisuuden? 

Sehän on valintakysymys. Tavallaan. Luot kyllä elämäsi joka tapauksessa, mutta voit osallistua joko tietoisesti luomiseen tai luot tietämättä miten se tapahtuu ja voit ihmetellä miksi eteesi tulee sitä sun tätä, keksien sille syitä vaikka kuinka. Toki elämme yhteisessä maailmassa, jossa on tarjolla kaikkea, mutta itse valitset mitä elämäsi lautaselle aiot mättää. Ei kaikkea tarvitse ottaa. Eikä muiden tarvitse antaa mätätä lautasellesi mitä sattuu. Enkä tarkoita, että meillä ei olisi yhteisiäkin asioita, mutta oma elämäsi voi olla todellakin sinun näköisesi ja juuri sen takia, että itse valitset siihen asiat. Joka tapauksessa kaikista asioista muodostat itse oman kokemuksesi, yhteisistäkin. Eikä sen ole pakko olla samanlainen kuin muiden. 

Henkisesti heräämisen ohessa usein alkaa jossain kohtaa myös herääminen siihen, mikä meidän voimamme oikeastaan on. Se on valtavan suuri ja jotta se saadaan valjastettua, tarvitsee se opettelua ja harjoittelua. Missä opaskirja? Ei oikeastaan missään, paitsi itsessäsi sisällä. 

Mitä ihmettä, kuinka se toimii? Vähän samaan tapaan kuin avaimen piilotusleikki. Etsijä saa vinkkejä omien tunteidensa ja ympäröivien olosuhteiden avulla siitä, milloin suunta on oikea ja milloin väärä. Oikeastaan edes väärää ei ole, mutta saatat valita pidemmän ja vaikeamman reitin, ellet kuuntele sisäistä opastasi. Kuka sitä sitten ohjailee? Sinä. Luulitko olevasi vain kehosi ja sen sisällä oleva pieni sielu, joka kokee elämän ja sitten lipuu taivaan tuuliin. Höpsis. Olet niin paljon enemmän. Vain osa sinusta on kokemassa maallista elämän kokemusta. Mielummin myös kuvailisin kehosi olevan sielusi sisällä kuin sielusi olevan kehosi sisällä.

Eivätkö tunteeni kerrokaan ainoastaan siitä, kuinka suhtaudun elämääni ja kuinka se minua ja muita täällä kohtelee? Ei. Niillä on suurempi tehtävä. Tunteesi ovat sisäinen opas, kuin kompassi, joka kertoo menetkö samaan suuntaan vai eri suuntaan kuin sisäinen, korkeampi minäsi, joka tietää missä on se, mitä halajat ja pyrkii sinut ohjaamaan sinne sitä reittiä, joka olisi sinulle mitä parhain. 

Mistä tiedän oikean suuntani? Anna tilaa intuitiollesi järkeilysi rinnalle. Älä suinkaan järkeäsi hylkää, kyllä sinä sitäkin tarvitset, mutta ota kumppaniksi intuitiivinen kykysi. Se käyttää kyllä tunteitasi hyväkseen ja häikäilemättä. Jos tunnet asiaa kohtaan resonointia ja olosi tuntuu innokkaalta sekä hyvältä, suuntasi on siellä. Jos tunnet asiaa kohtaan epämiellyttäviä tuntemuksia ja hommasta puuttuu inspiraatio, olet vääntämässä väkisin jotain, ilman sisimpäsi tukea. Joku mättää. Ajoituksesi voi olla väärä tai suuntasi vallan toisessa suunnassa tai ajattelet asiasta toisin kuin sisäinen sinäsi ajattelee. Joka tapauksessa time out olisi hyväksi. Ilo on se suunta minne olet matkalla. Sisäisen itsesi tuki on se, joka saa sinut kokemaan synkronian ihmeellisen maailman. 

Ja mitkä minun voimani oikein ovat? Se riippuu sinusta ja omista rajoittavista ajatuksistasi. Luot itse itsellesi uskomuksillasi rajoja. Jotkut hyviä mutta jotkut esteitä. Uskomukset voidaan muuttaa ja joskus se vaatii sinnikkyyttä. Mutta sinnikyys palkitaan. 

Kun tiedät mitä haluat ja se on sinulle riittävän selkeää ja olet poistanut mielesi rajoittavat tekijät niin saatat yllättyä kuinka nopeasti ja mitä reittiä haluamasi saapuu luoksesi. Se tietää yllätyksiä ja yllättävää helppoutta. 

Miksi saan jotain, vaikka sanoin sille kovaan ääneen ei. Koska rakas universumimme toimintatapa on se, että mihin keskityt lisääntyy. Kasvattavaa energiaa virtaa sinne, mihin huomiosi kiinnittyy. Vedät puoleesi juuri sitä, mitä sisimmässäsi ajattelet ja uskot. Olet kuin magneetti joka vedät puoleesi sitä, mihin huomiosi asetat. Ei ole olemassa tahoa, joka kuuntelee mitä haluat ja mitä et halua ja päättää tekojesi perusteella ansaitko ne. Tai on. Se on joulupukki. Eikä sekään mitään päätä, vaan vanhempasi päättivät. Mutta he toimivat sen perusteella mitä heille oli opetettu, ei sen perusteella, kuinka maailmankaikkeus toimii. 

Vieläkö ihmettelet, miksi en vastusta asioita joita en halua. Koska en halua niitä. Ainoa tapa päästä eroon, on keskittyä siihen mitä haluan. Vieläkö ihmettelet, miksi en jää kuuntelemaan kun sinä puhut suu vaahdossa siitä, mitä et halua ja kuinka paljon maailmassa on pahuutta. Pidät minua itsekkäänä, välinpitämättömänä ja kylmänä ihmisenä? Vaikka kuinka yritän auttaa sinua kääntämään huomiosi toisaalle, vaadit että saat jatkaa ja huudat kovempaa. Ja minä lähden kauemmas, rakkaudesta ystävä hyvä, rakkaudesta. Jos kuuntelisit enemmän, ymmärtäisit syyni. Jos et heti teilaisi ajatuksiani ja puheitani, saisit kokea rakkautta kylmyyden sijaan. Mutta mikä minä olen sinua pakottamaan. Teet kuten haluat. Jatka olosuhteiden syyttelyä ja kerro kaikki mikä on huonosti. Mutta se ei sinua auta. 

Ihmisillä on tapana haluta jotain ja sitten keksiä kaikki mahdolliset syyt, miksi se ei voisi toteutua. Ja siksi sen toteutuminen on hirvittävän hankalaa, usein jää toteutumatta. Luulemme, että kun jokainen kivi on käännetty, kaikki esteet on löydetty ja asia ratkaistu. Hupsis, ne esteet eivät lopu, sillä rakas maailmankaikkeutemme on siinäkin rajaton. Mitä jos keskittyisimmekin kaikkiin syihin, miksi se voi toteutua. 

Maailma ympärillämme on lopputulosta siitä, kuinka ajattelemme. Voimme toki myös pitää maailmaa ympärillämme ajattelumme pohjana, mutta silloin luomme kerta toisen jälkeen vain yhtä ja samaa. Different faces, different places, but same old, same old. 

Se on todellakin olemassa, mikä tänne on jo luotu. Siitä ei ole kyse, etteikö olisi. Kyse on siitä aiommeko jatkaa saman luomista vai haluammeko muutosta ja miten se tehdään. Ja siitä, että muutokset alkavat aina omasta itsestä. Luulet ehkä olevasi yksi pieni tekijä, mutta se ei ole totta. Sillä on suuresti merkitystä koko maailmallesi, että sinä löydät itsesi kanssa synkronian sekä itsesi rakastamisen. Sieltä alkavat suuret muutokset. Kaikki alkaa ajatuksesta ja kaikki alkaa pienestä. 

Meidät on luotu luomaan elämää, ei kohtaamaan sitä. Mitä edes on koko realismi ja todellisuus. Kun se selviää, moni asia saa uuden käänteen. Ei ihan sitä, mitä olemme kuvitelleet. 


Jatketaan tästä. 

💖 Maarit



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kivien lempeät energiat.

Välittäisinkö vähän itsestänikin, vai rakastaisinko oikein kunnolla?

Kumpi parempi, vai molemmat yhdessä.