Samalla viivalla oleminen ja yhdenvertaisuus tärkeää koulussa ja kasvatuksessa? Vai omalla viivalla oleminen ja yksilöllisyys?
Mielestäni jokaisella on oikeus olla siellä omalla viivallaan, eikä pitäisi olla edes tarvetta pyrkiä samalle viivalle kuin muut (eli siihen samaan ahtaaseen muottiin). Ja ellei sinne pääse, annetaan vielä numero, joka kertoo, että olet huonompi kuin pitäisi olla (täydellisyyteen tähtäämisen malli; uuvuttava, mahdoton ja riittämättömyyden tunnetta aiheuttava) ja numeron hankinta aiheuttaa väkisinkin kilpailuasetelman lapselle. (parempi/huonompi) "Olen huonompi matikassa kuin sinä, koska sain vitosen". Entä jos et ole? Entä jos, "Olen enemmän kiinnostunut nyt jostain muusta kuin matikasta, mutta voin oppia sitä kyllä myöhemminkin, ja kaiken lisäksi helposti, jos se alkaa minua kiinnostaa, sillä voin oppia lisää vaikka vielä ihan aikuisenakin?" Ooohh... 😱 Eikö olekaan niin, että kun koulussa en osannut historiaa, en opi sitä millään nytkään, vaikka haluaisin, koska olenhan siinä huono? Voisiko sen sijaan olla mahdollisuus pyrkiä sille omalle seuraavalle viivalle s