Kiitollisuus. Ja mistähän hyvästä.

 Kiitollisuudessa ei ole niinkään oleellista, paljonko sinulla on mistä olla kiitollinen. Kiitollisuuden merkitys tulee siitä olotilasta, joka sinulla on, kun olet kiitollinen. "Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on, niin olet onnellisempi" , ei tarkoita sitä, että tyydypä siihen, mitä olet saanut, äläkä pyydä mitään enempää, sillä et ole saamassa. Kiitollisuuden tunteen voi löytää pienimmästäkin asiasta ja naps, olet kiinni kiitollisuuden tunteessa. Kun pidät siitä hetken kiinni, saat vielä avuksesi suuremmat voimat. 

Ensinnäkin ikuisen elämän edellytys on se, että tulet aina haluamaan lisää. Ei sitä voi estää. Eikä kuulukaan. Sen asian kanssa kannattaa tehdä sinunkaupat. 

Toisekseen, kyllä tämä ihmisen polku on ikuista, vaikka päästämme kehostamme jossain kohtaa irti, teemme sen vain siirtyäksemme seuraavaan. Siitä jo maailmassa sen verran on kokemuksia, että lienee aika luopua ajatuksesta; "kun aika tulee, se oli sitten siinä". Loppu kun ei olekaan sellainen loppu, vaan jonkin uuden alku. Mutta kaikki aidosti hyvä kannattaa ottaa elämästä irti, sillä tästä näkökulmasta katsottuna, tässä kehossa on tarkoituskin viipyä hetki. Joten, miksei viipyä tässä niin kauan kuin sallitaan ja hyödyntää samalla tämä reissu oikein kunnolla. 

Lisää haluamisen kanssa kannattaa luopua ahneudesta ja kiireestä, sillä paradoksaalista kyllä, se olotila on hidaste saavuttaa haluamasi. Sillä olotilasi kertoo taajuutesi vastaavan puutteen taajuutta ja sitäkin kyllä piisaa loputtomiin. Sitten väännetään väkisin ja hemskutti, se se on rankkaa ja raskasta elämäntapaa se. Sen sijaan tilalle kannattaa ottaa flow tilan mukanaan tuoma sisäinen luottamus ja varmuus. "Anna elämän virran viedä", voi tuntua pelottavalta, mutta kun opit siihen, että se ei vie sinua mihin sattuu, olet päässyt pitkälle. Silloin olet oppinut, että se vie sinua aina kohti hyvää ja parastasi. Elämään luottaminen ottaakin aivan uuden suunnan, kun ymmärrät, ettei maailma olekaan sinua vastaan ja tahallaan heittele kapuloita rattaisiisi. (Heität ne sinne itse, ja siitä opettelemme pois. Vastuu on itsellämme, sitä pirskuttilaista ei pakoon päästäkään. Yritetty on. Ja kauan.)

Kun olet kiitollisuuden olotilassa, se vastaa taajuutta, joka taas vastaa elämän virran soljumista vapaasti, runsaudesta yltäkylläisyyteen. Olet samaa taajuutta kaiken sen kanssa, mistä olisit kiitollinen, jos sinulla olisi se jo. Tämä aiheuttaa sen, että kaikki se pääsee luoksesi, kun annat sen tulla, ilman niitä "muttia" ja "entäs kun silloinkin" jne. joita vastusteluksi kutsutaan. Olet siis samaa taajuutta kuin haluamasi ja sama taajuus vetää puoleensa samalla taajuudella olevaa, niin apunasi on fysiikan laki. Ei ihan pieni juttu.

"Kun mikään ei riitä, eikä tuo tyydytyksen tunnetta", kannattaakin päivittää uudella ajatuksella, "kun kaikki hyvä olisi jo muutenkin tarpeeksi, vaan lisää tuppaa tulemaan ja kiitos siitä".  Sillä mikään ei todellakaan riitä, eikä tuo tyydytyksen tunnetta, ennen kuin löydät sen tunteen itsestäsi sisältä. Sisältä päin kaikki saa aina alkunsa. Ulkopuolelta et koskaan tule saamaan riittävästi, niin kauan kuin sinulta puuttuu kiitollisuus ja sisäinen tunne riittävyydestä. On kyse itsestäsi, tai siitä, mitä sinulla konkreettisesti on. 

Ollaan kiitollisia pienistäkin onnen ja ilon murusista, sillä niistä kasvaa aivan valtava kakku. 

Kiitollisia hetkiä päiviisi,

💖Maarit