Rakastanko itseäni todella aidosti, vai olenko itsekäs terveesti tai epäterveesti?

Rakastanko vai välitänkö ainoastaan itsestäni? 

On selkeä ero siinä, kummasta on kyse. Itsekkyydestä vai itsensä rakastamisesta. Tiedät ja tunnistat sen siitä, tunnetko myötätuntoista rakkautta muita kohtaan, vaikka he eivät olisikaan sellaisia, kuin toivoisit heidän olevan. Ja vaikka he eivät tekisi aina siten, miten toivoisit heidän tekevän. Ei tarvitse hyväksyä aina heidän tekojaan, mutta kun opit kuka olet itse, opit myös sen, mitä et ole ja samalla ymmärrät, etteivät hekään ole aina sitä, mitä tekevät tai sanovat. Tarvitset siis matkan itseesi, löytääksesi itsesi rakastamisen. Kuulostaa aluksi monimutkaiselta, mutta ymmärrät tämän helposti, kun olet oivaltanut asian ytimen. 

Terveesti itsekäs, vai epäterveesti itsekäs? 

Epätervettä itsekkyyttä on tietysti helpompi huomata kuin tervettä. Epäterve itsekkyys painaa toisia alemmas, jotta voisi itse kokea olevansa riittävämpi kuin tunteekaan olevansa. Terve itsekkyys kokee tarvetta edelleen kokea olevansa irrallinen muista ja näkee toiset ongelmien aiheuttajina, pitää itseään edelleen olosuhteiden uhrina sekä pitää vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ulkopuolisten asioiden aiheuttajana. Kokee myös helposti huonoa omaatuntoa, koska joutuu ottamaan aikaa itselleen ja kokee sen olevan toisilta, erityisesti rakkailtaan pois. Ja tuntee sen olevan väärin, ikävää sekä elämän epäoikeudenmukaisuuksista johtuva pikku pakko. 

Jos koet ärtymystä siitä, että joku onkin toisenlainen, kuin sinusta hänen pitäisi olla, se kertoo siitä, että et koe rakastavasi itseäsi, sillä muut peilaavat aina omaa rakkautesi tasoa itseäsi kohtaan. Hän saattaa ollakin parempi versio itsestään, mutta et ole kykenevä näkemään sitä, sillä oma tasosi ei salli sitä. Usein myös tuomitset hänet siitä, mitä et hyväksy itsessäsikään ja tämä ominaisuus on usein olemassa sinussa itsessäsi. Joka tapauksessa koet tarvetta tuomita. Himskutti, pois se minusta ja pois se sinusta. Hyi. 

Minussa on peili. 

Minkälaisia ihmisiä kohtaat, kertoo sinulle minkälaisena heidät ja itsesi näet. Oiva peili, kunhan sitä oppii käyttämään hyödykseen, eikä anna sen olla ärsyyntymistä aiheuttava alkulähde, sillä alkulähde on omat ajatuksesi, ei tuo peili. 

Tuomitsemisen tarve ja riittämättömyys. 

Pääset tuomitsemisen halusta ja tarpeesta, kun löydät itsesi rakastamisen, et ennen kuin luovut itsekkyydestä, sillä se kumpuaa riittämättömyyden tunteesta. Riittämättömyys tuo mukanaan arvostelun tarvetta ja piiskaamista. Et koe olevasi tarpeeksi, etkä näe silloin muidenkaan olevan tarpeeksi. Sinun ei tarvitse vaatia itseäsi eikä muita olemaan enemmän, kun ymmärrät että sinä riität, juuri tuollaisena kuin olet, juuri kunakin hetkenä ja niin riittävät hekin. Ymmärrät, että olet luonnostaan alati etenevä ja muuttuva sielu, ikuisella polulla, kohti aina parempaa ja päivittyvää itseäsi, eikä kiirettäkään siis enää ole. Kukin tekee parhaansa, aina sen hetken kykynsä mukaan. Ja se riittää. Parhaiten sitä myös kohennat, kohentamalla itsesi energioita ja omaa hyvää oloasi. Muuta reittiä ei lopulta ole. 

Haluan rakastaa, siksi tarvitsen itseni rakastamisen taidon. 

On todella suuri rakkauden teko muita kohtaan, kun alat huolehtia omasta hyvinvoinnistasi ja otat siitä itse vastuun. Se ei ole itsekästä, kun otat aikaa itsestäsi huolehtimiseen ja asetat itsesi tärkeimpään asemaan, vaikka et voisikaan tehdä sitä, luopumatta ensin hetkeksi muista (ei niinkään käytännön tasolla kuin henkisemmällä) ja heidän palvelemisestaan. Tarvitset ensisijaisen fokuksen itseesi. Sinulla ei oikeastaan ole mitään hyvää annettavaa kenellekään, ennen kuin olet löytänyt yhteyden sisäiseen itseesi. Polkusi itsesi rakastamiseen on siis rakkauden teko. Vain sinun korkeimman hyväsi löytyminen voi auttaa toisia löytämään oman parhaimman hyvänsä. Muuten pidättelet sekä itseäsi, että muita pysymään matalimmissa energioissasi. Ja vaikka tuntuu empaattiselta teolta olla yhdessä yhteisessä kamaluudessa, se onkin jotain aivan muuta. 

Olen empaattinen ja sillä teen hyvää, vai teenkö? 

Empatia sisältää itsessään eriarvoisuuden ajattelun. Myötätunto ymmärtää, että olemme kaikki täysin samanarvoisessa tilanteessa. Erilaisessa, mutta samanarvoisessa. Olemme yhtä. Empatian kautta annat energiasi virrata luomaan lisää sitä, mitä ei haluta. Myötätunnon kautta annat energiasi virrata sinne, missä ymmärrät että rakkautta kaivataan, jotta päästään luomaan sitä, mitä halutaan. Jos annat empatian vallata tilanteen, annat toisen pysyä uhrin roolissa, kun taas myötätunnon kautta et pidäkään häntä uhrina, vaan näet tilanteen enemmänkin upeana etenemismahdollisuutena. 

Maailma pyörii sittenkin sinun napasi ympärillä. 

On täysin luonnollista, että sinä olet oman elämäsi tärkein napa. Synnyit todellakin kirjaimellisesti oman napasi ympärille. Eikä siinä ole mitään väärää. Ainoa tapa olla iloksi muille, on olla ensin iloksi itsellesi. Sen löydettyäsi, tuot muille mitä upeimman version itsestäsi, ei kadehdittavaksi, vaan rakastettavaksi. Mikäli paras versio itsestäsi aiheuttaa kateutta jossakin toisessa, ymmärrät jo sen, että hänellä on sama pikku polku itsellään edessä. Ja voit iloita siitä, sillä se polku vie hänetkin kohti mitä upeinta itseään. 

Enkö autakaan ketään kuuntelemalla empaattisesti? 

Paljonko iloa ja hyvää tuot ympärillesi, jos päiväsi kuluvat siinä, kun kerrot muillekin, kuinka paljon ikäviä asioita maailmassa tapahtuu ja on joskus tapahtunut tai kuinka oma olosi on muiden syytä tai elämä epäoikeudenmukaista. Se on negatiivista ja raskasta energiaa, joka pitää kahleissaan, eikä salli kohoamista ja parempien energioiden saapumista kenenkään elämään. Paljonko luulet auttavan ketään sen, että sallit heille lisää aikaa kertoa itsellesi tai toistaa kerta kerran jälkeen heille itselleen, kuinka huonosti asiansa saattavatkaan olla. Ja tämä jatkuu päivästä toiseen.

Sekoitamme helposti empatian ja myötätunnon siihen, kuinka todella voisimme olla rakastavia toisillemme ja avuksi toistemme kohottamisessa. Ymmärtämättömyytemme vuoksi, luulemme auttavamme toista sillä, että kuuntelemme empaattisesti hänen pahaa oloaan ja mikä sen aiheuttaa. Tämän korjaaminen vaatii perehtymistä siihen, mistä koko elämässä oikeastaan on kyse. 

Kuinka sitten rakastan itseäni, olematta itserakas, palataan siihen ihan kohta. 

💖Maarit