Välittäisinkö vähän itsestänikin, vai rakastaisinko oikein kunnolla?

Kuinka voin alkaa rakastamaan itseäni, olematta itsekäs. 

Tee se rakkaudesta kaikkia kohtaan, myös itseäsi. 

Et rakasta itseäsi, niin kauan kuin olet itsekäs. Olet itsekäs, kunnes opit rakastamaan itseäsi. Kun lakkaat olemasta itsekäs, voit alkaa rakastaa itseäsi. Sen jälkeen rakastatkin jo kaikkia. Itsesi rakastaminen on nimenomaan se, millä pääset irti itsekkyydestä. Saat tilalle aidon omanarvontuntosi ja mukana saat arvon meille kaikille muillekin. 

Tarvitset rohkeutta kertoa läheisille ihmisillesi, jotka saattavat kokea oman itsesi rakastamisen alkuvaiheen pelottavaksi, uhkaavaksi tai itsekkääksi, että et lakkaa rakastamasta heitä tai välittämästä heistä, vaan haluat yrittää pystyä siihen vielä paremmin. Jotta pystyt antamaan vielä enemmän, sinun on saatava tehdä muutoksia. Jos käyt vain täyttämässä tankkisi, se ehtyy uudelleen ja taas olet samassa tilanteessa. Tarvitset muutoksen. Pysyvän. Ansaitset sen ja kaikki muutkin ansaitsevat sen, että vihdoinkin teet sen. 

Itsekkyys tippuu samalla kyydistä, kun löydät itsesi rakastamisen taidon. Löytyy lempeys sekä itselle, että sitä kautta kaikille muille. Itsensä rakastaminen kun ei ole sama asia, kuin muiden rakastamatta jättäminen tai heistä välittämättä oleminen. Se ei ole valinta, joko itsesi tai muiden välillä. Eikä sama asia, kuin läsnäolosi tai apusi heiltä evääminen, mikä taas on sitä itsekkyyttä, jossa olet kunnes löydät itsesi rakastamisen.

Itsensä rakastamisen oppiminen on retki, se ei ole välittömästi löytyvä aarre. Se ei myöskään ole sitä, (varsinkaan aluksi) että voit olla kenen tahansa seurassa ja hyväksyä heidän tapansa kohdella itseäsi. Saamasi kohtelu muuttuu kyllä ajan kanssa, kunhan muutat ensin itsessäsi sen, kuinka uskallat edellyttää itseäsi kohdeltavan. Vaikka haluatkin parempaa kohtelua joltakin, se ei tarkoita sitä, ettetkö rakastaisi häntä edelleen, muutos tai ei. Mutta se voi kyllä tarkoittaa sitä, voitko hänen kanssaan olla kovin läheisesti tekemisissä. Ei meiltä rakkaus lopu. Energiamme vain tuppaavat heilahtelemaan epätasapainoisiin tiloihin, jotka eivät ole hyväksi. 

Muutokset tapahtuvat itsesi kautta, ei toisten. Mutta saatat tarvita ensin etäisyyttä henkilöihin tai asioihin. Ja se on se, mikä saa sinut tuntemaan huonoa omaa tuntoa ja kokemaan itsekkyyttä. Tarvittava etäisyyden ottaminen on kuitenkin rakkauden teko. Rajaa, älä uhraudu. Siitä huolimatta, että joku muu voi pitää sinua itsekkäänä. Joudut siis luopumaan ajatuksesta, että muut tietävät sinua paremmin, milloin toimit itsekkäistä ja milloin rakastavista syistä. Kaikille et myöskään ehdi selitellä, mitä työtä itsesi kanssa teet. Eikä tarvitsekaan. 

Muutokset tulevat joko niin, että heidän käytöksensä muuttuu sinua kohtaan ja alkaa vastaamaan sinun uutta tasoasi, tai he siirtyvät elämästäsi loitommalle ja saat tilalle muuta. Niin saavat hekin. 

On luovuttava siitä vaatimuksesta, että kaikkien tulee hyväksyä ja ymmärtää se, että muutut ja tarvitsetkin yhtäkkiä enemmän tilaa tai aikaa itsellesi. Sekin vaatimus olisi itsekkyyttä. Se ei tarkoita, että muutut itsekkääksi ja muista piittaamattomaksi, kun huolehdit itsesi rakastamisesta. Riippumatta siitä, ymmärtävätkö he sitä, jotka vielä elävät itsekkyydessä. 

Mutta et ole ehkä enää sellainen, kuin muut haluavat sinun olevan. Varsinkaan he, jotka hyötyvät sinusta, ollessasi entiselläsi. Mutta he eivät tiedä sitä, että sinusta on tulossa parempi versio. 

Tehtäväsi ei olekaan vakuuttaa toisille, että olet sen arvoinen tai että tarvitset jo kipeästi (kirjaimellisesti) aikaa itsellesi tai pyytää lupaa tai hyväksyntää toisilta ottaa aikaa itsellesi tehdä sinun kauppoja sisimmän itsesi kanssa. He eivät välttämättä ole tehneet itsekään töitä tämän asian parissa, joten et voi odottaa heidän ymmärrystään. Sinun on vain ryhdyttävä töihin. Se on sinun tehtäväsi. 

Voi olla että joudut luopumaan tietyistä ihmissuhteista, mikäli ne eivät ole hyväksi sinulle. Ja elleivät ne ole, eivät ne sitä aidosti ole sille toiselle osapuolellekaan. Tästä emme aina ole täysin tietoisia tai emme ole valmiita hyväksymään tätä. Voi olla, että sinulle on parhaaksi ottaa etäisyyttä joihinkin ihmisiin ja kerätä ensin itsesi kasaan ja vahvistua, ennen kuin joko haluat jatkaa heidän kanssaan tai haluat lopullisemmin luopua heistä. 

Joskus asiat vain tulevat päätökseensä, jotta tilaa uudelle pääsee muodostumaan. Sitä voi olla vaikeaa hyväksyä, varsinkin jos tarve pitää kiinni vanhasta, tutusta ja turvallisesta on voimakas. Se voi tuntua erityisen surulliselta, jos ajattelee monien kärsivän erosta, mutta entäpä jos se onkin jokaiselle alku, jollekin uudelle ja paremmalle, jonka jokainen ansaitsee. Mahdollisuus ottaa uusi askel, jokaiselle, jota ei irrottamatta pääse ottamaan. 

Kaikista ihmisistä sinun ei kuitenkaan tarvitse luopua, etkä varmasti haluakaan. Vaikka he eivät sinua tukisikaan tai ymmärtäisikään mitä olet käymässä läpi. (Varsinkin jos olet kokemassa henkisen heräämisen, se ei ole aina ihan kevyin työ, jonka teet.) Mutta tarvitset vahvistumista, jotta heidän suhtautumisensa ei estä sinun työsi edistymistä tai tee siitä liian raskasta. Voit tehdä sisäistä hiljaista työtä, mutta sinun tulee pitää huoli siitä, että sinulla on tarpeeksi tilaa omalle ajattelutyöllesi, jonka tarvitset. 

Sinun ei myöskään tarvitse saada muita vakuuttuneeksi siitä, mitä pohdit tai työstät tai opit ja oivallat. Kaikkien ei tarvitse ymmärtää sinua eikä kaikkien tarvitse olla kanssasi samaa mieltä. Sinun ei tarvitse saada vahvistusta itsellesi toisilta, vaan itseltäsi. Jos joku moittii sinua vartin meditaatiohetkestäsi, kun olisi ollut tarpeen leikata nurmikko ennen vesisadetta tai joku nauraa kuinka turhaa on käyttää kasvonaamiota, kun olisi tiedossa vain koti-ilta ja imurin varressa sekin, tai kuinka itsekästä on lenkille lähtö, kun lumityöt on tekemättä, älä puolustaudu kovaäänisesti, vaan pidä kiinni siitä mikä saa olosi kohentumaan, vaikka se ei saisikaan muiden suosiota.

Pidä kiinni siitä, mitä tarvitset, mutta säilytä joustavuutesi siitä huolimatta. Voit hyvin olla muillekin läsnä vielä 10 minuutin kuluttua tai 30. Ole läsnä, mutta rajaa. Mutta joskus sinua tarvitaan välittömästi. Älä laiminlyö läheisiäsi tai töitäsi tai asioita, jotka tarvitsevat huomiosi välttämättä. Et halua pahentaa asioita, vaan parantaa. Älä myöskään odota itsesi rakastamisen opettelun aloittamista niin kauan, että joudut pakon edessä luopumaan kaikesta, koska voimasi ei enää riitä oikein mihinkään. Elä romaha. Tee korjausliike, kun huomaat olevasi kaatumassa, älä vasta kun kaaduit jo. 

Jos kuitenkin vedät itsekästä linjaa, et tunne myötätuntoa muita kohtaan, eivätkä he koe saavansa sitä. Etkä taivu antamaan itsestäsi edes silloin, kun sinua kaivataan antamaan rakkauttasi, uhrautumisesi sijaan. Et halua antaa rakkaudestasi, vaan haluat olla antamatta, koska koet joutuvasi uhrautumaan. Siellä piilee itsekkyyttä. Asetat itsesi aina ja poikkeuksetta muiden edelle. Et aseta itseäsi riittävästi etusijalle jaksaaksesi, vaan asetat itsesi etusijalle piittaamatta kenestäkään.

Niin kauan, kun sinulta puuttuu itsesi rakastamisen taito, koet että joudut antamaan, etkä koe saavasi antaa, sekä koet ettet ole riittävä tai muut ärsyttävät sinua. Koet tarvetta arvostella muita ja syyttää tilanteestasi. Saatat myös sättiä itseäsi siitä, että teit valintoja, jotka väsyttävät sinut. Valintasi eivät olleet vääriä, olet vain hieman unohtanut, miksi halusit tehdä ne. 

Muista, että itsesi rakastamisen taidon opettelu on prosessi, älä lannistu, jos et heti onnistu tai pääse kiinni myötätuntoon, vaan takerrut vielä tarpeeseen irtautua muiden tai itsesi asettamista vaatimuksista, sillä silloin et ole vielä valmis siihen, mutta muista, että olet matkalla sinne jo. Harva myöskään kykenee rakastamaan itseään joka hetki, mutta on rakkautta itseään kohtaan hyväksyä sekin. 

Jokaisen itsensä rakastamisen opetteleminen on yksilöllinen retki, joten jokainen joutuu myös tekemään ratkaisuja tilanne kohtaisesti. 

Jotta todella voit itseäsi rakastaa, sinun on hyvä tietää, kuka oikein olet. Palataan tähän toisella kertaa.

💖Maarit